"Sovitus"

Yllättävä käänne viimeisten minuuttien aikana. Vaiko sittenkään käänne. Tai yllätys. Luultavasti vain luonnollinen ratkaisu kirjailijalta (Briony Talliksen hahmo), käsikirjoittajalta (Christopher Hampton), elokuvan tekijältä (ohjaaja Joe Wright), alkuperäisen kirjan kirjoittajalta (Ian McEwan).

Oli miten oli. Katsoja joutuu miettimään mikä kirjassa ja elokuvassa oli tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää, ja mikä oli fiktion ja faktan suhde. Heti elokuvan nähtyään oivaltaa, että Wrightin "Sovitus" (2007) luo mielen sisäistä todellisuutta, joka on enemmän kuin se todellisuus, jota hän esittää.

Tietysti sota suhteellistaa kaiken. Molemmat päähenkilöt - Cecilia Talliksen ja Robbie Turnerin roolihahmot - Briony Talliksen 21. romaanissa kuolevat. Oikeasti. Kuolevat oikeasti, jolloin Briony Tallis joutuu keksimään heidän tarinalleen toisenlaisen lohdullisemman juonen, koska todellisuus, eikä vain sodan todellisuus, vaan myös muut sotaa edeltävän ajan tapahtumat, ovat liian karuja ja elämä liian julmaa Cecilialle ja Robbielle.

Kirjailija Briony Tallis kietoutuu itse omaelämänkerrallisen romaaninsa juoneen. Hän on valheellisella tunnustuksellaan tehnyt sisarensa Cecilian ja Robbien yhteiselämän mahdottomaksi. Toki asiaa edesauttoivat Cecilian vanhemmat, jotka halusivat ajatella koulutetusta mutta taustaltaan työväenluokkaisesta Robbiesta vain pahaa, kun siihen tilaisuus tarjoutui. Brionyn tunnustuksesta seurasi välittömästi se, että poliisi pidätti Robbien ja hän joutui vankilaan ja vankilasta sotaan, jossa hän oikeasti menehtyi, mutta kirjailija on sepittänyt sisarensa ja tämän sulhasen tarinalle happy endin. Sellaisen lopun kuin nämä itse olisivat halunneet sille antaa.

Ratkaisu herättää ristiriitaisia ajatuksia, mutta elokuvan nähtyään ymmärtää, miksi fiktiota ylipäätään kirjoitetaan, ja miksi se on merkityksellistä ihmisille.