Alussa Godard vieraannuttaa katsojiaan. Ikään kuin 'Philip Marlowe' - tyylinen päähenkilö Lemmy Caution saapuisi jostain kaukaisesta galaksista valovuosien päästä. Vähitellen katsoja tajuaa, että Lemmy ei ole tullut kuin ehkä jostain naapurimaasta vielä omalla 60-luvun autollaan!
Suurin osa Alphavillen asukkaista on jonkinlaisia mutantteja, mikä tarkoittaa sitä, että heidän oma tahtonsa on lannistettu luultavasti jonkinlaisella tehokkaalla aivopesulla tai jopa tekemällä ihmisiin geneettisia muutoksia, jolla ihmislajia on hieman paranneltu.
Tämän 2100-luvun Mendelin kokeet eivät ole aivan onnistuneet, sillä ainakin osa ihmisistä on palautettavissa entiselleen. Professori Leonard von Braun on Alphavilleä hallitsevan hypertietokoneen Alpha 60:n takana. Yksi joka vielä on palautettavissa entiselleen on hänen tyttärensä Natacha, joka ei ole omien sanojen mukaansa koskaan nähnyt isäänsä, joten hän on samassa tilanteessa kuin muutkin asukkaat. Cautionin onnistuu mm. Paul Éluardin "Tuskan pääkaupunki" (2001) - teoksen runojen avulla palauttamaan Natachan mieleen ajatuksia ja sanoja, joiden hän luuli ja kadonneen mielestään. Ennen muuta Caution onnistuu tuottamaan Natachalle tunteita, jotka Alphavillessa on kiellettyjä.
Elokuvan alussa Jemmy joutuu seuraamaan suurta vuosittaista juhlaa, jossa mm. tapetaan rikollisia ampumalla heitä uima-altaaseen. Yhden miehen rikoksena oli se, että hän alkoi surra kuollutta vaimoaan ja itki. Toisin sanoen ihmisillä joissain tilanteissa oli edelleen kyky tuottaa kiellettyjä tunteita ja ajatuksia. Koska Alphavillen asukkaat eivät pelänneet kuolemaa, heille kuolemantuomiokaan ei oikeastaan ollut rangaistus vaan ennemmin helpotus. Eipähän tarvinnut kuolla enää uudestaan, kun oli jo kerran kuollut.
Alpha 60:n, von Braunin ja tietokoneinsinöörien suunnitelmana on alistaa muiden maiden asukkaat hallintaansa, ja siksi he ovat lähettäneet mutanttejaan ympäri tuntemaansa maaimankaikeutta, lähigalakseihin. Ilmeisesti tämäkään toiminta ei ole tuottanut riittävän nopeasti toivottuja tuloksia, sillä nyt Alpha 60 oli aloittamassa sotaa kaikkia muita maita vastaan. Vain Jemmy Cautionilla, joka oli vakooja-sanomalehtimies, on enää mahdollisuus pelastaa muut kaupungit, maat, planeetat Alpha 60:lta. Ja hän tietysti tekee sen niin kuin kovaksi keitetyssä dekkarissa tehdään. Listimällä vastustajiaan, laskematta kuolleiden määrää.
Romantiikkaakin tähän tieteiskertomukseen mahtuu, sillä Caution rakastuu kauniiseen Natachaan, mikä on tietysti molemminpuolista. Jossain vaiheessa Natacha sanoo, että hän haluaa lähteä Jemmyn kanssa ulkovaltoihin pois Alphavillesta ja niin elokuvan lopussa käykin. Kun Alpha 60 on tuhottu, Natacha ja Jemmy ajavat autolla kohti auringonlaskua kotiin johonkin toiseen kaupunkiin.
"Alphavillessa" on paljon huumoria, joka elokuvan luonteen takia on usein synkän mustaa. Heti elokuvan ensimmäisestä Alpha 60:n repliikistaä lähtien huumori on mukana. Godard lainaa Jorge Luis Borgesin "Legenda" - esseetä. "Toisinaan todellisuus on liian mutkikas kuvailtavaksi sanoin. Tarina muuntaa sen legendan muotoon, jollaisena se voi kiertää koko maailman." Katsoja tajuaa jonkin ajan kuluttua, että elävä legenda, joka oikoo mutkikasta todellisuutta on 'Philip Marlowen' - näköinen ja oloinen salapoliisi. Melkein heti saavuttuaan hotelliin Lemmy, kylmän viileästi, suihkuun mennessään, ohimennen tappaa miehen, joka on jostain syystä tullut uhittelemaan hänen huoneeseensa.
Elokuvassa on myös viittauksia toisen ranskalaisen ohjaajan Jean Cocteaun "Orpheus" - trilogiaan. Jemmyllä on samanlaisia piirteitä kuin myyttisen tarinan Orfeuksella. Hän mm. sanan, runojen voimalla saa aikaan muutoksia muissa ihmisissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti