"V niin kuin verikosto" (2005) on vaikuttava spektaakkeli siitä, miten helposti vakaakin demokratia voi ajautua sekasortoiseen tilaan ja diktatuuriin. Miten pienestä kaikki onkaan kiinni, ettei esimerkiksi Iso-Britannia olisi fasistinen valtio jossain lähitulevaisuudessa! Ohjaaja James McTeigue visioi uskottavasti tätä mahdollisuutta.
Kaiken takana on pelko omasta ja läheisten turvallisuudesta. Pelko ajaa ihmiset tarttumaan millaiseen tahansa oljenkorteen, jonka avulla he ehkä pelastuvat. Pelätessään kuollakseen kansalaiset eivät kysy kuka auttaja on vaan miten he selviytyvät kaikesta kauheudesta, jonka esimerkki tappava virus voi tuoda tullessaan.
Elokuvan kostaja V on hallituksen tai hallitsevan puolueen oman salaisen turvallisuusohjelman sivutuote. Jossain vaiheessa kehiteltäessä virusta tai lääkeainetta, jolla tavalliset kansalaiset saataisiin nöyriksi esivallalle, kaikki alkaa mennä pieleen.
Hallitus joutuu muuttamaan suunnitelmaansa rajun tulipalon jälkeen, joka tapahtui Larkhillin eristyslaitoksessa, sillä vaivalla saatu tutkimustieto tuhoutuu. Jotain jää sentään jäljelle. Virus ei jostain syystä ollut vaikuttanut yhteen laitoksessa koekaniinina olleeseen mieheen, josta sittemmin tulee kostaja eli V. Miehen avulla hallitus pystyy kehittämään virusta vastaan lääkeaineen, jolloin virusta on mahdollista käyttää turvallisesti biologisessa sodankäynnissä hyväksi. Ja niin hallitus tekeekin, käyttää virusta.
Diktarorisesti hallitsevan puolueen kuningasajatus on tehdä terroristi-iskuja - ei vihollisvaltioita vaan - omia kansalaisia vastaan, ja syyn se vierittää uskonnollisen ääriryhmän niskoille (Joka mielellään ottaakin vastuun teoista.) Hallitus tekee yhteensä kolme iskua vedenpuhdistamoon, kouluun ja metroasemalle, joissa kuolee yhteensä 100 000 ihmistä. Puolueen napamies Adam Sutler käyttää kaoottista tilannetta hyväkseen ja julistaa itsensä valtakunnankansleriksi voittettuaan ensin suvereenisti vaalit ja onnistuttuaan tarjoamaan ihmisille kuin ihmeen kaupalla ja Jumalan armosta pelastuksen. Puolueen jäsenten omistama lääkefirma, kun alkaa tuottaa virusta vastaan rokotetta tms., jolla virus saadaan hallintaan. Sutler on suuri sankari.
Pian kuitenkin kävi ilmi, että diktatuuri kaikkine lieveilmiöineen ei loppujen lopuksi kansalaisten enemmistön kannalta ollut kovin toimiva ratkaisu. Ihmiset elivät koko ajan väkivallan pelossa. Myöhään illalla ei saanut liikkua ulkona joutumatta pidätetyksi jne. Kukaan ei kuitenkaan uskaltanut tehdä mitään. Sitten V saa oman suunnitelmansa toteutusvaiheeseen, mitä hän on 20 vuotta hautonut mielessään ja tehnyt paljon töitä sen eteen, että hän voisi tarjota ihmisille mahdollisuuden irrottautua diktatuurista.
Suunnitelma on hyvin yksinkertainen. Hän aikoo räjäyttää diktatuurin vallan symbolin parlamenttitalon Big Beneineen. V onnistuukin kostossaan niin hyvin kuin siinä vain voi onnistua. Larkhillin eristyslaitoksessa johtavissa asemassa olleet puolueen jäsenet V listii kuitenkin ennen lopullista Big Bangiä. Laitoksessa tapatettiin monta sataa ihmistä. V oli ainoa joka selvisi hengissä.
Lopullisen teon, parlamenttitalon räjäytyksen suorittaa nuori nainen nimeltä Evey Hammond, jonka veli ja vanhemmat ovat kuolleet hallituksen toimien takia. V on tekoa tehtäessä jo kuollut hallituksen turvamiesten luoteihin. V myi itsensä kansleri Adam Sutlerin henkeä vastaan tekemällä sopimuksen hänen kakkosmiehensä Creedyn kanssa. Lopulta V toki tappaa vielä Creedynkin kuollen samalla itse.
Ratkaiseva tilanne tapahtuu maan alla, kun etsivä Finch saapuu hieman ennen räjäytystä estämään V:n terroritekoa. Finch huomaa heti, että V on kuollut, mutta Evey odottaa jo H-hetkeä, jolloin räjäytyksen tulisi tapahtua. Evey kertoo poliisille, että kansan on saatava mahdollisuutensa kostoon, eikä Finchillä ole siihen mitään sanottavaa, koska hän tietää hallituksen olevan vastuussa tuhansien ihmisten murhasta. Hän antaa Eveyn vetää vipua ja lähettää räjähteillä varustetun metron kohti parlamenttitaloa mukanaan V:n ruumis kukilla peiteltynä.
Se mitä tapahtuu räjähdyksen jälkeen jää arvailuiden varaan. Varmaa on vain se, että sotilaat eivät ampuneet mielenosoittajia, kun he vyöryivät Trafalgar Squaelta kohti Parlamenttitaloa. Ja niitä ihmisiä oli paljon, ja kaikilla oli kasvoillaan samanlainen naamio, jota V piti yllään ennen marttyyrikuolemaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti