sunnuntai 8. elokuuta 2010

"La Strada"

Federico Fellini on ollut vuosikymmenet ohjaaja, jonka töitä olen mielelläni katsonut, vaikka en niistä monesti ole paljon ymmärtänyt. Niihin on jotenkin mukava upota ihmettelemään maailman ihmeellisyyttä ja kauneutta ja kauniita ja ihmeellisiä naisia. Nino Rotan musiikki on tietysti aivan oma lukunsa Fellinin filmografiassa. "La Strada - Tie " (1954) oli elokuva, jolla Fellini toi itsensä suuren katsojakunnan tietoisuuteen. Eikä siihen koskaan kyllästy. Gelsominan (Giulietta Masina) kuminanaama riemastuttaa, ja on mielenkiintoista miettiä, minkälaista naiseutta hän mahtaakaan edustaa matsoilevan voimamiehen Zampanon (Anthony Quinn) rinnalla.

"La Strada" on vaelluselokuva, joka kuvaa nuoren tytön Gelsominan ja esiintyvän taiteilijan, voimamiehen Zampanon matkaa ympäri Italiaa. Aluksi Zampano kulkee yksin katetulla moottoripyörällään, mutta ottaa sitten Gelsominan mukaansa. Zampano on luvannut Gelsominan äidille pitää huolta tytöstä, joka ei pystynyt hänestä enää huolehtimaan. Äiti maksoi Zampanolle pienehkön 10000 liiran summan tytön ottamisesta avustajakseen.

Esityksissä Gelsomina päristää rumpua kriittisellä hetkellä Zampanon pullistellessa rintalihaksillaan kettinkejä katki. Ei siis mikään kovin ihmeellinen performanssi, mutta sellainen josta saa aina muutaman liiran hengenpitimiksi. Ensimmäisen esityksen jälkeen Gelsomina ja Zampano menevät ravintolaan syömään. Gelsomina ei ole syönyt moneen päivään paljon mitään. Zampano kysyy, mitä tämä haluaa. Hän esittää kaksi vaihtoehtoa. Gelsomina sanoo, että hän haluaa molemmat ateriat - ja Zampano tilaa hänelle molemmat, ja tämä syö kaksi raavaan miehen annosta viimeistä murua myöten.

Syödessä he eivät paljon juttele. Gelsomina kysyy: - Mistä sinä olet kotoisin? Zampano vastaa epämääräisesti: - Meiltä päin. Gelsomina: - Miksi ette sitten puhu niin kuin meillä päin puhutaan? Keskustelu on kuvaava. Gelsomina on ehkä hieman yksinkertainen, mutta myöskään Zampano ei ole ruudinkeksijä.

Syömisen sijaan Zampano keskittyy viinin lipittämiseen. Hän on tilannut litran pullon ja myöhemmin hän tilaa vielä kaksi pulloa lisää. Lisäksi hän houkuttelee ravintolan tarjoilijan Rosan pöytään, ja tarjoaa tällekin tupakkaa ja juomista. Gelsomina hymyilee pöydän toisella puolen eikä sano mitään.

Jonkin ajan päästä seurue lähtee. Zampanolla on tietysti se mielessä, mutta sitä Gelsomina ei heti tajua. Ravintolan edessä Zampano kehottaa Gelsominaa odottamaan siinä kunnes hän palaa takaisin. Itse hän lähtee moottoripyörällä Rosan kanssa jonnekin. Gelsomina on harmissaan ja jää istumaan yöksi ja seuraavaksi päiväksi ravintolan eteen. Aamupäivällä joku ystävällinen sielu käy sanomassa Gelsominalle että Zampanon moottoripyörä on kaupungin laidalla puutarhan lähellä.

Gelsominaa kävelee kaupungin laidalle ja löytää Zampanon ja moottoripyörän. Mies retkottaa maassa sammuneena. Rosasta ei näy enää jälkeäkään. Gelsomina alkaa touhuta omiaan, ja lopulta Zampano herää. Gelsomina: Teittekö te niin Rosankin kanssa kun lähditte eilen? Zampano: Suus kiinni! Gelsomina: Oletko sinä sellainen naisten mies? Zampano: Suus kiinni! Mitä sinulla oikein on päässäsi.

Sitten he jatkavat matkaa. Uusi kaupunki, uusi esitys hääseurueen luona. Zampano pullistelee. Gelsomina päristelee. Saavat ilmaisen aterian ja vähän liiroja. Zampano tutustuu leskeksi jääneeseen emäntään, ja saa tältä entisen miehensä vaatteita ja tietysti vähän sitäkin, jolloin Gelsominan mitta täyttyy. Aamulla hän uhkaa jättää Zampanon, joka vain örisee ja kääntää kylkeään. Gelsomina tekee niin kuin on uhannut ja lähtee kulkemaan tietä pitkin eteenpäin. Seuraavassa paikassa ovat karnevaalit, joiden hulina tempaa Gelsominan mukaansa. Hän tanssii ja soittaa ja jää vielä yöksi kaupungin torille viimeisten illanvirkkujen kanssa.

Yöllä Zampano saapuu pyörällään torille, missä ilmeisesti aavisti Gelsominan olevan ja heittää tämän pyörän perään. Gelsomina panee vastaan, mutta on toisaalta mielissään siitä, että Zampano halusi hänet mukaansa. Aamulla he heräävät aasin ääntelyyn ja huomaavat olevansa sirkuksen, Circo Medicin kanssa samalla yöpymispaikalla. Sirkuksen johtaja herra Giraffa pestaa heidät sirkukseen, tosin hän ei ole valmis maksamaan heille mitään. Yleisö maksaa sen mitä haluaa heidän esityksestään. Gelsomina voi kerätä hatullaan kolehdin.

Sirkuksessa Zampano kohtaa vanhan tuttunsa Matton, jonka kanssa hän ei tule ollenkaan toimeen. Matto jatkuvasti kiusottelee Zampanoa, joka on todellinen tosikko. Matto sanoo, ettei hän voi mitään itselleen, sillä aina kun hän näkee Zampanon hänen tekee mieli kujeilla tämän kustannuksella. Leikki johtaa siihen, että molemmat miehet joutuvat putkaan, ja sirkuksen johtaja heittää heidät sirkuksesta.

Matto pääsee ensin putkasta ja tapaa Gelsominan, joka on huolissaan Zampanosta. Matto sanoo tämän pääsevän ehkä seuraavana päivänä pois putkasta. Helpottaakseen Gelsominan tilannetta, hän ajaa Zampanon moottoripyörän putkan eteen, että Zampano näkee heti missä Gelsomina ja hänen pyöränsä ovat ja he voivat jatkaa matkaa. - Ja Zampano vapautuu seuraavana päivänä, ja matka jatkuu.

Jonkin aikaa ajettuaan he - kuinka ollakaan - törmäävät Mattoon, jolla on sama menosuunta. Matton autosta on rengas puhjennut, ja hän olettaa, että Zampanon viha on jo laantunut ja laskee leikkiä omasta hölmöilystään. Zampano ei ole kuitenkaan antanut Mattolle anteeksi tämän temppuja ja antaa Mattolle köniin. Lyö muutaman kerran leukaperiin, sillä seurauksella, että Matto lyö päänsä johonkin terävään kulmaan autossaan - ja kuolee.

Zampano on kauhuissaan. Hän ei halunnut tappaa miestä, mutta niin vain kävi. Zampano piilottaa ruumiin läheiseen siltarumpuun ja vierittää auton tieltä, ja Gelsomina ja Zampano jatkavat matkaansa kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Matton tappo on kuitenkin Gelsominalle liikaa, ja hän joutuu sokkiin. Pariin viikkoon hän ei puhu eikä syö, ja Zampano alkaa olla huolissaan. Sitten Gelsomina alkaa puhua, mutta on edelleen sekaisin. Esityksistä ei tule mitään, Gelsomina ei pysty keskittymään.

Yhdellä pysähtymispaikalla Zampano sitten tekee ratkaisun. Hän jättää Gelsominan trumpeteineen nukkumaan nuotionääreen ja hiipii itse hiljaa pyörineen pois. - Zampano ei kuule Gelsominasta viiteen vuoteen mitään. Sitten hän kuulee samoilla paikoilla, jonne oli jättänyt Gelsominan naisen laulavan laulua, jota Gelsomina aina trumpetillaan soitti. Zampano kysyy naiselta laulusta, ja nainen kertoo tytöstä ja trumpetista, jotka olivat monta vuotta kylällä.

Yhtenä yönä tyttö oli kuitenkin mennyt merenrantana, ja kylmänä syysyönä paleltunut sinne. Zampano ei sano mitään. Ilalla hän menee rantaan, jossa Gelsomina kuoli ja itkee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti