"Ranskalaisen luutnantin nainen"

Karel Reiszin "Ranskalaisen luutnantin nainen" (1981) poikkeaa rakenteeltaan John Fowlesin kirjasta (1969). Tunnettu ja palkittu näytelmäkirjailija Harold Pinter on tehnyt käsikirjoituksen, jossa kirjan kertomus on upotettu elokuvan tekemisen maailmaan. Jeremy Irons ja Meryl Streep ikään kuin elokuvan aikana tekevät elokuvaa, joka perustuu John Fowlesin romaaniin.

Rinnakkain siten kulkee kaksi kertomusta, jossa toisessa kuvataan  näyttelijöiden Miken ja Annan suhteen kehittymistä ja toisessa Fowlesin hahmojen Charlesin ja Sarahin suhdetta. Toki tarinassa on muutakin kuin tämä rakkaustarina.

Ratkaisu toimii tiettyyn rajaan saakka loistavasti, mutta sitten herää kysymys, miksi Pinter on päätynyt tällaiseen ratkaisuun, joka tuntuu hieman latistavan kirjan alkuperäistä ideaa. Pinterin Mike ja Charles molemmat jumittuvat samanlaiseen tilanteeseen, jonka taustalla on viktoriaaninen käsitys rakkaudesta. Molemmat miehet ovat valmiita uhraamaan kaiken rakkauden nimissä, vaikka se johtaisi oman elämän katastrofaaliseen tilanteeseen. Charles oli tehnyt sitovan avioliittolupauksen Ernestinan kanssa ja Mike oli naimisissa tahollaan.

Charlesin elämässä alkoi jyrkkä alamäki, kun hän erosi Ernestinasta - ja alkoi etsiä Sarahia, joka oli lähtenyt omille teilleen. Näyttelijä Mike jää hieman samanlaiseen valintatilanteeseen elokuvan lopulla. Kun kuvaukset on tehty, kaikki alkavat palata koteihinsa eri puolilla USA:a. Anna livahtaa Mikelta yhdessä sulhasensa kanssa. Katsojalle syntyy vaikutelma, että tästä on mahdollista kehittyä samanlainen draama kuin Miken ja Annan juuri kuvaamassa elokuvassa.

John Fowles tarjoilee kirjassa Charlesille ja Sarahille kolme vaihtoehtoista loppuratkaisua, joista yksi on se, joka elokuvassa toteutui. Valkokankaalla Charles ja Sarah vielä kerran kohtasivat. Charles osoittautui umpimieliseksi ja katkeraksi viktoriaaniseksi mieheksi, joka halusi hallita naistaan, todellista rakkauttaaan. Sarahista sen sijaan oli kehittynyt moderni nainen, joka arvosti vapauttaan, mutta ei sulkenut myös muita vaihtoehtoja ulkopuolelle. Charles kuitenkin osoittautui sellaiseksi, että yhteiselämää hänen kanssaan voinut kuvitella.

Toisessa mahdollisessa tapauksessa tilanne jää avoimeksi. Charles haluaisi nytkin avioliittoon Sarahin kanssa, mutta Sarah arvioi, ettei tilanne ole vielä kypsä sellaiseen. Heillä on lapsi, joka yhdistää heitä ja tietyllä tavalla pakottaa olemaan yhteyksissä keskenään, minkä kautta heidän keskinen suhteensakin voi ehkä kehittyä eteenpäin.

Kolmas ratkaisu on se, ettei Charles enää koskaan tavannut Sarahia. Tämä yksinkertaisesti katosi, ja Charles palasi alkuperäiseen suunnitelmaansa ja meni naimisiin Ernestinan kanssa. Eikä elänyt kovin onnellista elämää.