"Psykopaatin jäljillä"

Michael Mannin elokuvan "Psykopaatin jäljillä" (1986) nimi voisi yhtä hyvin olla "Punainen lohikäärme", ja itse asiassa  Thomas Harrisin kirjan "Punainen lohikäärme" (1981) pohjalta vuonna 2002 Brett Rattner teki samannimisen elokuvan. Siis kaksi elokuvaa 15 vuoden välein saman kirjan pohjalta, mikä kertoo jotain Harrisin kirjan - tai oikeastaan hänen kaikkien neljän 'Hannibal Lecter' - kirjansa suosiosta -, sillä niiden jokaisen pohjalta on tehty elokuva.

Toinen elokuva John Dammen ohjaama "Uhrilampaat" (1991) oli kuitenkin vasta läpimurtoelokuva. Aiemmin sivuhenkilönä ollut Hannibal Lecter oli nyt nostettu yhdeksi päähenkilöistä, mikä oli elokuvan suosion avain. Lecteristä teki kiehtovan hahmon, että hän oli samaan aikaan sekä kuuluisa  ja  huippuälykäs   rikospsykiatri että itsekin väkivaltarikollinen, jonka julma salaisuus oli, että hän oli tappanut ihmisiä - ja syönyt heidän maksansa.

Kolmas elokuva oli Ridley Scottin "Hannibal" (2001) ennen "Punaista lohikäärmettä", jonka jälkeen jälleen uusi ohjaaja Peter Webber palasi Hannibalin lapsuuteen "Nuoressa Hannibalissa" (2007).

Rattnerin "Punaisen lohikäärmeen" jälkeen "Psykopaatin jäljillä" tuntuu pliisulta. Kohtauksia ei ole viety samalla tavalla loppuun, ja useasti jää odottamaan ja kysyy itseltään, että tässäkö tämä nyt sitten oli, mikä on valitettavaa, sillä elokuva on kelpo rikoselokuva ja trilleri, joka kestää kovaakin käyttöä. Mutta miksi Francis Dollarhyde ei syökään sitä púnaista lohikäärmettä? Entä missä on jännittävä 'hammaskeijun' jäljitys, jossa jäljet johtavat valokuvalaboratorioon? Entä miksi Dollarhyde ei esiintynytkään lukkoseppänä jne. Turhia kysymyksiä jos ja kun ei ole nähnyt "Punaista lohikäärmettä".

"Psykopaatin jäljillä" antaa aineksia pohtia yhdestä näkökulmasta, mikä teki Francis Dollarhydestä sen mitä hän oli, sarjamurhaajan. Onko hänen hahmonsa edes aivan uskottava? Kirjailija Thomas Harris on haastatteluissa vuosien varrella maininnut useita eri todellisia henkilöhahmoja, jotka ovat vaikuttaneet Hannibalin hahmon muotoutumiseen. Mm. sarjamurhaajiin Thomas tutustui ennen kirjailijaksi ryhtymistään, jolloin hän oli rikostoimittajana.

Elokuvan jännitys syntyy mm. siitä, miten FBI:n agentti Will Graham alkaa jäljittää Hannibal Lecterin avulla 'hammaskeijua' niin kuin muissakin Hannibal-elokuvissa, ja aivan samoin kuin "Uhrilampaissa" keskustelu ja kaupunkäynti Lecterin kanssa on äärimmäisen vaarallista. Ja tutun kaavan mukaan Lecter onnistuu saamaan siitäkin huolimatta, että on itse tarkkaan vartioituna vankilassa, yhteyden Dollarhydeen. Ja lopulta myös Grahamin perhettä uhkaa sama kohtalo kuin muita hammaskeijun tappamia perheitä. Ja tutun kaavan mukaan Will ja hänen perheensä hän pelastuvat ja Francis Dollarhyde kuolee poliisin luoteihin elokuvan lopussa.

Suomalaisessa Wikipediassa esitetään ajatus, että Dollarhyden persoonallisuus on jakaantunut ja hän yrittää saada sen toisen, punaisen lohikäärmeen, hallintaansa syömällä piirroksen lohikäärmeestä. "Psykopaatin jäljillä" elokuvassa tätä motiivia ei kuitenkaan ole mukana. Tässä elokuvassa korostuvat  Dollarhyden ongelmat mm. oman sukupuolisuutensa kanssa. Hän on selvästi homoseksuaali ja joutunut kieltämään itsestään sen, ja hän yrittää olla ns. normaali tappamiensa kauniiden, nuorten kotirouvien kanssa. Kiinnittämällä peilit heidän silmiinsä hän näkee rakastellessaan heidän kanssaan millainen hän todellisuudessa on - naisten silmin. Eikä kukaan pääse arvostelemaan tai nauramaan hänelle. He kun ovat jo kuolleita. Itsetunnon vahvistaminen ilmeisesti vaatii saman mallin toistamista yhä uudelleen, aina täyden kuun aikaan, millä tavalla Dollarhyde saa pidettyä itsensä koossa.