Joe ”Johnny” Bonham on tavallinen poika ja Kareen tavallinen tyttö. Tyttö ja poika rakastavat toisiaan. He ovat köyhistä perheistä. Siis eivät sittenkään ihan tavallisia. Tapoihin kuitenkin kuuluu henkeen ja vereen puolustaa demokratiaa, vaikkei tietäisi mitä demokratia tarkoittaakaan. Demokratiaa kun vain pitää puolustaa henkeen ja vereen ja köyhänkin pitää antaa vaikka ainoa poikansa, että USA pelastuisi ja sielu saisi ikuisen rauhan.
Siksi Johnnykin päättää lähteä vapaaehtoisena 1. maailmansotaan puolustamaan amerikkalaisten pyhiä arvoja. Kareen ei halua että Johnny lähtee. Kareen pelkää että Johnnyn käy huonosti. Kareen on varma että jotain pahaa tapahtuu. Ja jotain pahaa tapahtuu, mutta vasta sodan viimeisenä päivänä. Pitkän sodan vihoviimeisenä päivänä kranaatti osuu juuri Johnnyn kohdalle.
Johnny herää päivien, viikkojen, kuukausien kuluttua jossain päin Eurooppaa tai USA:a. Jossain. Hän ei tiedä missä. Hän ei tiedä mitä on tapahtunut. Hän tietää vain, ettei hän näe eikä kuule mitään. Hän ei myöskään pysty puhumaan tai liikuttamaan leukojaan. Leukaa kun ei tunnu olevan. Sitten hän aistii, että ihmisiä tulee huoneeseen. He tekevät jotain hänen ympärillään. Hän aistii ihollaan, että hänen kehoaan kosketellaan. Letkuja tuntuu olevan siellä ja täällä.
Äkkiä Johnny tajuaa, ettei hänellä ole oikeaa eikä vasenta kättä. Ei myöskään jalkoja. Ensin hän luuli ettei hän vain voinut liikuttaa raajojaan. Mutta niitä ei todellakaan ollut. Tuntuivat vain tyngät. Mikä järkytys! Johnny rauhoitttuu. Tottuu ettei pysty liikkumaan ja että on vain paikoillaan. Päivät ja viikot kuluvat. Johnny yrittää laskea päiviä, mutta hänen on mahdotonta pitää kirjaa päivistä, koska hän ei tiedä mikä päivä, kuukausi tai vuosi on. Eikä hän myöskään pysty arvioimaan vuorokaudenaikoja.
Hän oppii tunnistamaan hoitajat ja heidän määränsä huoneessa. Jossain vaiheessa häntä hoitamaan tulee uusi hoitaja, joka on erilainen kuin muut. Vähitellen Johnny tajuaa, että se on Kareen. Mutta hän ei pysty kommunikoimaan mitenkään Kareenin tai kenenkään kanssa. Sitten hän kaksii morsetuksen. Hän alkaa morsettaa päällään. Pää on ainoa ruumiinosa, joka hänessä liikkuu. Kareen ei kuitenkaan tajua, miksi hän alkaa heilutella päätään, ja hänelle annetaan rauhoittavaa. Sitten joku upseeri ymmärtää morsetuksen. Johnny pyytää apua.
Johnny haluaa, että hänet lähetettäisiin esimerkiksi sirkukseen, jotta kaikki näkisivät, millaiseksi sota voi ihmisen tehdä. Sotilaat eivät ota häntä vakavasti. Johnnysta vaietaan. Häntä pidetään salassa erillään muista potilaista. Johnnyn tajuttua tilanteen, hän toivoo, että hänen annettaisiin kuolla. Hän morsettaa yhä uudelleen, että hän haluaa kuolla, kuolla, kuolla, mutta hänelle annetaan vain lisää rauhoittavaa lääkettä. Kristillistä armeliaisuuttako lienee, mutta hänen ei anneta kuolla, sillä eutanasia on synti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti