Kieslowskin "Valkoisesta" (1994) tutuksi tullyt Delpy on tehnyt elokuvassa lähes kaiken itse. Ohjauksen lisäksi hän on tehnyt käsikirjoituksen, tuottanut, leikannut jopa säveltänyt elokuvan musiikin. Lisäksi hän on pääosan Marion (valokuvaaja). Jopa Marionin vanhempina elokuvassa ovat Delpyn omat vanhempansa!
Prologin jälkeen on hyvin woodyallenmainen dialogi, kun yli kolmikymppinen ranskalais-amerikkalainen pariskunta saapuu epäonnistuneelta lomamatkaltaan Venetsiasta Pariisiin, jossa he aikovat viettää 2 päivää ennen paluutaan New Yorkiin. Marion ja Jack (sisustusarkkitehti) seisovat taksijonossa, jossa syntyy riitaa, kuka oli ensinnä jonossa.
Marion: Oh my God. Nyt syntyy ruumiita.
Jack: Tuohan on se kokki joka hermostui kun ripotin parmesaania äyriäispastalle.
Marion: Nyt sinä liioittelet.
Jack: Sain ruokamyrkytyksen.
Marion: Etkö nauttinut mistään.
Jack: Vessan näköalasta.
Kun Marion yrittää soittaa heille taksia, Jack ehtii ratkaista taksiongelman.Heidän edellään on suuri amerikkalainen turistiryhmä, joka kysyy missä päin ja miten kaukana on Louvre. Jack neuvoo heitä, ja sanoo, ettei heidän kannata ottaa taksia. Kunhan kävelevät hänen ohjeidensa mukaan he ovat pian perillä.
Kun Marion palaa takaisin, hän toteaa, ettei tällä alueella ole takseja. Jack sanoo, että taksi kyllä järjestyy. Sitten vasta Marion huomaa, että taksijono on yllättäen huvennut jonnekin.
Marion: Mitä tapahtui?
Jack: Kerroin missä Louvre on.
Marion: Neuvoitko heidät tuonne? Sinne on hirveän pitkä matka.
Jack: Nyt ollaan ensimmäiset taksijonossa.
Jack perustelee moraalitonta käytöstään sillä, että he olivat Bushin kannattajia (yhdellä oli T-paita päällä, jossa kehotettiin äänestämään Bushia). Heissä Jackin mukaan ruumiillistuu kaikki, mikä tässä maailmassa on väärin. Nyt he näkevät muutakin kuin Mona Liisan joutuessaan kulkemaan pariisilaisen lähiön läpi. Ehkä jonkin mellakan tms.
Marion: Olet niin ilkeä mutta niin oikeassa. Rakastan sinua!
Lyhyessä diaologissa tiivistyy elokuvan henki, ja myös ero Woody Alleniin, jonka päähenkilöt eivät ole tällä tavoin ilkeitä ja julmia toisille. Kun he saapuvat Pariisissa vihdoin Marionin vanhempien luo, Jack ei auta Marionia raskaan laukun kantamisessa toiseen kerrokseen.
Jack: Etkö sinä ole vahva, itsenäinen nainen joka kantaa oman laukkunsa?
Marion suuttuu, ja vasta sitten Jack tarttuu laukkuun ja kantaa sen ylös. Kaikki on kuitenkin (vain) heidän keskistä peliään. Marionin huoneessa Jack saa heti hepulin, kun näkee kylpyhuoneen seinässä hometta.
Jack: Oh God. What's is this?
Marion: Mitä?
Jack: What the hell is this?
Marion: Se on vuoto? Talo on vanha eikä Ranskassa ole putkimiehiä.
Jack (kauhuissaan): Eikö se ole mustaa hometta. Maailman vaarallisinta hometta.
Marion: Älä hengitä sitten.
Jack: It's not funny. I'm seriously.
Marion (osoittaa kädellä seinään): Sitä oli jo tammikuussa. Se on vihreää eikä mustaa. Se on vihreää kuin homejuusto. Se on varmaan hyödyllistä.
Jack: Ulos täältä. Kylpyhuone on riskialuetta.
Marion (hymyilee): Pakko mennä ulos paskalle.
Jack: Täällä on kaikki allergeenit kuin koeputkessä.
Marion: Liika puhtaus aiheuttaa allergioita. Sata vuotta sitten oltiin täynnä parasiittejä, mutta allergioita ei ollut.
Vaikka suhteessa on seuraavan kahden päivän aikana jyrkkiä ylä- ja alamäkiä perusvire on koko ajan samankaltainen. Naljaileva. Ennen alakertaan menemistäänkin Marion ja Jack ehtivät tykittää vielä monta kertaa. Ruokapöydässä he syövät kania, mikä tuo Jackin mieleen hänen lemmikkikaninsa, jonka naapurin labradorinnoutaja raateli. Mutta hän syö urhoollisesti kaninsa, koska ei halua loukata vanhempia. Jackillä ja vanhemmilla ei ole yhteistä kieltä, joten Marionin isä, Jeannot ja Jack alkavat puhua kirjallisuudesta kirjailijoiden (ja kirjojen) nimillä, jotka ovat kielissä yhteisiä. Marion tulkitsee.
Jeannot: Kerouac.
Jack (nyökäyttelee): Pidän paljon Kerouacista.
Jeannot: Faulkner.
Jack (katsoo Marioniin): Onko tämä kuulustelu?
Marion: Tervetuliaisiksi.
Jack (katsoo taas isää): Sound and Fury.
Jeannot: Mitä?
Marion (tulkitsee): Ääni ja vimma.
Jeannot: Henry Miller.
Jack: Maanpakolainen, edellä aikaansa.
Jeannot: Seksi.
Jack: Niin, seksi.
Jeannot (katsoo ilkikurisesti): Sex is cool. Miller "Sexux, Plexus".
Ruoan jälkeen he alkavat tutustua turisteina Pariisiin. Käyvät mm. Jim Morrisonin haudalla, koska Jack haluaa sitä. Jack ottaa kuvan ja he jatkavat matkaa. Marion ja Jack liikkuvat taksilla, ja jokaisen taksikuskin kanssa Marionilla on yhteenotto. He ovat rasisteja ja seksistejä amerikkalaisten stereotypioiden mukaisesti.
Kun he liikkuvat taksin ulkopuolella, Marion törmää jatkuvasti eksiinsä, mikä herättää Jackissä mustasukkaisuutta aina vainoharhaisuuteen saakka. USA:ssa ei olla eksien ystäviä, ja Jack sanookin, että se on kerrasta poikki.
Jack: Oletko kaikkien eksiesi ystävä?
Marion: Vain joidenkin. Ranskassa pysytään ystävinä.
Silloin kun Jack ja Marion eivät riitele, Jack ottaa kuvia, mikä ärsyttää Marionia. Hän haluaisi olla Jackin, ei kameran kanssa ja kameran kohteena. Päivällä he käyvät isän galleriassa, illalla Marionin ystävän Vanessan juhlissa. Isän grafiikka tihkuu seksiä, mikä hämmentää Jackia. Äidin eksiä, myös naisia kuvattuna. Jackin päätä alkaa särkeä.
Kutsuilla kaikki puhuvat Jackin kanssa seksistä, ja hänen pinnansa alkaa kiristyä. Yksi poikaystävistä Manu kertoo, että Marion sai ensimmäisen kerran hänen kanssaan kunnon orgasmin. Marion oli kertonut aiemmin päivällä, että he olivat harjoittaneet vain suuseksiä, mikä herättää Jackissä aggressioita. Marion on valehdellut hänelle.
Jack: Se ei ollut pelkkä imu.
Marion: ?
Jack: Rakastelit hänen kanssaan. Manun!
Marion myöntää, ettää he harjoittivat seksiä ... vähän. Jack syyttää valehtelusta. Marion sanoo, ettei hän valehdellut. Orgasmistaan Marion puhui Manulle vain miellyttääkseen tätä, näin hän kertoo Jackille. Marion muistuttaa Jackia, että hän oli jo 33-vuotias heidän tavatessaan. Ei mikään neitsyt, mikä ei Jackia lohduta.
Kotona seksi ei ota sujuakseen. Jack pitää itseään dildona, kun Marion haluaa olla hänen päällään. Tilanteesta tulee farssi. Marion tuntee itseään loukatun, mutta omalla tavallaan, riitelemällä he sopivat riitansa.
Toinen päivä Pariisissa alkaa katastrofilla. Vesiputki on haljennut. Jack ei jaksa nousta ylös, mutta Marion menee auttamaan. Jack kuitenkin katselee Marionia ja palomiehiä ylätasanteelta, ja jälleen kerran ymmärtää tilanteen väärin, kun ei ymmärrä kieltä. Luulee Marionin flirttailevan heidän kanssaan, ja sitä hän tekeekin, mutta ei sillä tavoin kuin Jack luulee. Menevät torille Jeannotin, ja Jackillä alkaa taas särkeä päätä nähdessään teurastettuja eläimiä, joita paloitellaan ostettaessa. Kävelymatkan torille isä on kansalaistottelematon, naarmuttaa koko matkan autoja, joista ei pidä. Jack on kauhuissaan, Marion ei sano mitään. Lopulta Jackin menettäessä hermonsa hän reagoi.
Marion: Isä tekisit sitä vaikka yöllä. Jack ei pidä siitä.
Jack: Hän ei pidä autoista.
Jeannot: Saasteet...
Jack: Niin, rupeaisit poliitikoksi.
Kotona Jack on tietokoneella, kirjoittelee, lähettää meilejä. Jean-Luc, se kissa, istuu vieressä. Marion kännykkään tulee viesti, eikä Jack voi olla katsomatta mikä se on. Seksiviesti yhdeltä eksältä Mathieulta, mikä kärjistää muutenkin tulehtuneen tilanteen. Tekstarin jälkeen Marionin äiti kertoo, että hänellä oli vuonna 1969 lyhyt romanssi Jim Morrisonin kanssa, jolloin ihmiset nauttivat ruumiistaan. Jackin mielikuvitus alkaa laukata Marionin suhteen.
Jack (itsekseen): Äitikin on huora. (Silti naurahtaa ymmärtävästi Marionin äidille.) Se on kaunis tarina.
Jack alkaa selata Marionin tekstareita. Koska hän ei osaa ranskaa, hän yrittää sanakirjan avulla saada niistä selvää. "Hei pikku mussukkani. Nautit kun nuolen tussukkaasi." "Ikuisesti oma salamimakkarasi."
Jack ja Marion lähtevät jälleen taksilla kierrokselle Pariisiin. Jack vaikuttaa salamimakkaran nielleeltä, mutta ei sano syytä. Valokuvailee taksin ikkunasta. Marion kuuntelee musiikkia ja nauttii. Menevät syömään, ja jälleen Marion tapaa yhden eksän, jonka kanssa alkaa raivokkaasti riidellä - ja heidät heitetään ravintolasta ulos. Jack on täysin ulkopuolinen tilanteessa, eikä tiennyt mistä Marion ja mies riitelivät. Marion yrittää käydä jopa kaksi kertaa miehen kimppuun.
Ravintolan ulkopuolella Jack alkaa kysellä tekstiviesteistä. Jälleen Marion kertoo valkoisia valheita, kun Jack haluaa tietää mustavalkoisia totuuksia. Marion myöntää, että hänellä ja Mathieulla oli suhde juuri ennen kuin hän ja Jack tapasivat. Ja Jack on jatkanut viestien lähettelyä.
Marion: Jotkut niistä (viesteistä) ovat hauskoja. Voin kääntää sinulle. Ne eivät ole vakavia seksiviestejä.
Jack: Sinä siis valehtelit?
Marion myöntää valehdelleensa, mutta ei olleensa uskoton vaan halutakseen vain suojella Jackia. (Joka ei olisi ymmärtänyt - niin kuin ei ymmärtänytkään - tällaista tekstailua.)
Jack: Mistä minä sen voin tietää? (Mitä hän on tehnyt Mathieun kanssa) En tiedä mitä sinä pidät pahana. Syrjähypyt ja anaaliseksi on Ranskassa kuin kalassa käynti.
Marion pyytää anteeksi, mutta toistaa, että viestit eivät merkinneet mitään. Nyt vuorostaan Jack saa raivokohtauksen. Marion ei niele Jackin arvostelua. Hänestä Jack pitää häntä jonakin typeränä alkuasukkaana, intiaanina. Loppupäivän pariskunta kuljeskelee yksikseen ympäri Pariisia. Jack käy hampurilaisravintolassa, Marion Mathieun luona ja yrittää selvittää sotkun.
Illalla he tapaavat Marionin kotona. Neljä tuntia keskustelua. Lopputulos: ei ole helppoa olla suhteessa ja hyväksyä toista sellaisenaan kaikkine vikoine ja puutteineen.
Elokuvaa huipentuu filosofiseen ajatukseen ja Jackin ja Marionin riehakkaaseen tanssiin illalla ravintolassa.
Marion: Mutta suhteiden lopettamisellakin on rajansa. Vaikka tämä henkilö ärsyttäisi sinua 60% ajasta, et silti voi elää ilman häntä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti