Krzysztof Kieslowski kyseenalaistaa elokuvissaan kristinuskon yksioikoiset käskyt. (Älä sano sitä tai tee tätä.) Niitä kun voi harvoin noudattaa kirjaimellisesti, ja jos niitä noudatetaan kirjaimellisesti, huomioonottamatta tilannetta, lopputulos voi olla mikä tahansa. Tässä tapauksessa kyse ei ollut tappamisesta sodassa - mikä sekin tietysti on kyseenalaista - tai itsepuolustukseksi (vahingossa).
Kertomuksessa kouluttamaton (luultavasti), työtön, asunnoton 20-vuotias nuorimies Yazek Lazar tappaa Waldemar Rekowski nimisen taksikuskin Varsovassa. Mitään kovin mielekästä syytä kuskin pahoinpitelyyn, ryöstöön ja murhaan ei ole. Kaikki vain jotenkin tapahtuu. Puolan rikoslain nojalla Yazek tuomittiin kuolemaan, hirttämällä.
Mitä Yazekin oikeudenkäynnissä tapahtuu, sitä elokuva ei kerro, mutta mitä sen jälkeen tapahtuu, miten tuomio täytäntöönpantiin, sen se kertoo. Samoin murha näytetään yksityiskohtaisesti. Kieslowski on provokatiivisesti valinnut näkökulmakseen syyllisen näkökulman (tuomiosta puhuttaessa). Keski-ikäinen taksikuski elokuvan alussa esitetään inhottavana tyyppinä, joka kiusaa ihmisiä ja vokottelee Yazekin ehkä 16-17-vuotiasta tyttöystävää.
Yazekin puolustusasianajajana on vastavalmistunut Piotr Balicki, joka on ilmeisesti puolustanut ensimmäistä rikollista asiakastaan henkeen ja vereen. Ja hävinnyt, mikä on hänelle kova takaisku. Heti oikeudenkäynnin jälkeen hän soittaa tyttöystävälleen ja sanoo: "Minä tässä. Hävisin täydellisesti." Kun Piotr näkee ikkunasta, kun poikaa viedään vankienkuljetusautoon, hän avaa ikkuna ja huutaa: "Anteeksi, Jacek!" Ei muuta. Poika katsoo ylöspäin, ja hänet siirretään kuljetusautoon.
Piotr vaikuttaa masentuneelta. Hän koputtaa päätöksen tehneen tuomarin oveen ja sanoo: "Anteeksi, tiedän että tämä on vastoin sääntöjä..." – Niin on. "Ehkä minun olisi pitänyt esittää asia toisin..." – Puheenne kuolemanrangaistusta vastaan oli paras mitä olin kuullut vuosikausiin. Mikään muu rangaistus ei tullut kysymykseen. Ette tehnyt virheitä, ettei asianajajana ettekä ihmisenä vaikeista olosuhteista huolimatta. Oli mukava tavata teidät. "Näkemiin." - Näkemiin.
Asianajajalla on on huono omatunto Yazekin takia. Hän ei ajattele niinkään, mitä ja miten tämä on tehnyt vaan miten hän on onnistunut palvelemaan asiakastaan, ja siinä hän on totaalisesti epäonnistunut.
Ennen tuomion täytäntöönpanoa, hirttämistä, Yazek pyytää Piotrin vielä luokseen. Yazek kysyy, miten hänen äitinsä voi, mitä tämä sanoi. Piotr kertoo, että äiti vain itki. Yazek pyytää Piotria välittämään äidilleen viestin mm. siitä, miten haluaa tulla haudatuksi. Hän käyttäytyy hyvin ystävällisesti ja korrektisti, ja on vaikea kuvitella, että Piotr keskustelee kylmäverisen murhaajan kanssa.
Olennaista on, ettei Yazek kadu tekoaan. Se ei tule millään tavoin esiin hänen puheistaan. Kun hän on miettinyt tapaustaan, hän pohtii vain, miten hän olisi voinut välttää ajautumasta sellaiselle elämänuralle kuin oli ajautunut. Hänen puheensa on tässä vaihetta elämää selvä elämisvalhe, mutta varmasti helpottaa kestämään tilannetta.
Itse hirttäminen Piotrin lähdettyä Yazekin sellista kuvataan hyvin yksityiskohtaisesti. Piotr on prosessissa koko ajan läsnä. Yazek joutuu paniikkiin poistuttuaan sellistä ja rimpuilee vartijoiden käsissä. Hän ei halua kuolla. Kuljettamisen ajan teloituspaikalle hän on rauhallinen. Samoin tuomion lukemisen ajan. Kun hirttosilmukka lähenee, hän joutuu jälleen paniikkiin - ja heittäytyy lattialle. Hänet kiskotaan ylös, ja silmukka pujotetaan kaulaan. Muutamassa sekunnissa kaikki on ohi lattialuukun auettua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti