"Napoleon Dynamite"

USA:ssa kolme MTV Award - palkintoa saanut "Napoleon Dynamite" (2004) tuli eilen Neloselta. Pienen budjetin ($ 400 000) kulttielokuva ei säväyttänyt ensimmäisellä katselukerralla. Ennemmin pani miettimään, mikä tästä elokuvasta teki niin suositun. Toisella katselukerralla kiinnittäisin huomiota kieleen. Ehkä siinä on sen clue.

Elokuvasta tulee mieleen komediaklassikko Forsythin "Gregory's Girl" (1981), joka on brittien suosituimpien elokuvien listalla jatkuvasti Kubrickin "Kellopeliappelsiinin" (1971) ja Attenboroughin "Gandhin" (1982) kanssa samalla tasolla, kärkipäässä. Elokuvasta "Gregory's Girl" ilmestyi vuonna 2009 suomeksi tekstitetty DVD, joka on ainakin CDON.COM:in kautta saatavissa.

Millaiset vanhemmat antavat lapselleen nimeksi Napoleon? Ja jättävät lapsensa isoäidin kasvatettavaksi. Ehkä nämä kysymykset kertovat paljon ajasta, jota 2000-luvulla eletään. 30 vuotta sitten Gregory on tavallinen perhepoika, ehkä hieman omalaatuinen, mutta valloittava persoona. Napoleonia ei voi sanoa mitenkään erityisen valloittavaksi, esim. IMDb:n katsauksissa katsojat pitävät häntä luuserina. Toki hän valloittaa Debin sydämen, mutta elokuva ei keskity heidän suhteensa kuvaukseen.

Napoleon Dynamite (= itse keksitty lisänimi) saa huomiota muilta koululaisilta vasta esittäessään ex tempore koko koulun edessä tanssiesityksen, jonka hän on opetellut VHS-videon avulla, jonka löysi kirpputorilta. Esitys liittyi koulun vaaleihin, joissa Napoleonin paras kaveri viiksekäs meksikolainen Pedro oli ehdolla ja häntä vastassa on koulun kaunotar, suosittu seurapiirityttö. Kukaan tuskin uskoi Pedron mahdollisuuksiin ennen Napoleonin räjähtävää esitystä.

Elokuva kuvaa Napoleonin värikästä elämää koulussa ja koulun ulkopuolella. Hänen veljensä Kip alkaa tehdä "ovelta ovelle" - myyntibisnestä heidän setänsä Ricon kanssa, ja Kip on hankkinut netin kautta mustan detroitlaisen tyttöystävän, joka tulee bussilla häntä tapaamaan. - Jostain syystä elokuvan lopusta on poistettu kohtaus, jossa Kip ja hänen morsiamensa LaFawnduh menevät naimisiin.

Hahmot ovat kaikki omalla tavallaan koomisia mutta myös surkuhupaisia, eivätkä jollain tavoin ole aivan kiinni tässä hetkessä vaan esimerkiksi elävät menneisyydessä kuten Rico-setä, joka toistuvasti muistelee 80-luvun alkuaikoja.

USA:ssa elokuva on ollut kuitenkin niin suosittu, että siitä on tekeillä jatko-osa, joka ehkä hieman yllättäen on animaatio, missä projektissa alkuperäiset hahmot ja ohjaaja ovat kuitenkin mukana.