"Väkivallan vihollinen"

Jos Michael Winnerin ”Väkivallan vihollinen” (1974) sovitettaisiin 2000 – luvun maailmaan, se olisi hieman erilainen. Matkapuhelinta käyttäen poliisit olisivat saaneet helposti yhteyden rikoksesta epäiltyyn Paul Kersey’in (Charles Bronson). Nyt viallinen yleisöpuhelin hidasti soittamista. Myöhemmin etsivät olisivat helposti voineet seurata Kerseyn liikkeitä kännykän sijaintitietojen avulla. Toki Kersey varovaisena miehenä, ja epäillessään, että häntä seurataan, olisi jättänyt kännykän kotiin. DNA-testillä poliisit olisivat selvittäneet, että puukon veri, jolla häntä puukotettiin, oli Kerseyn verta, eikä vain hänen veriryhmäänsä. Ennen muuta - jos marketissa, jossa vaimon ja tyttären murhaajat olivat, olisi ollut valvontakamera, elokuvaa ei olisi voinut edes tehdä. Rikoksentekijät olisivat jääneet heti kiinni, eikä heidän rikoksena olisi jäänyt selvittämättä. Eikä rikosta olisi ehkä edes tehty, koska kiinnijäämisen riski oli suuri.

Oli niin tai näin, silloin elettiin presidentti Nixonin aikaa New Yorkissa. Kubrickin ”Kellopeliappelsiinista” (1971) tutuksi tullut nuorten miesten joukko kuljeksii katuja ja kiusaa ihmisiä. Hyvien perheiden pahoja poikia. Tavallisilla kansalaisilla ei ole keinoja puolustautua veitsi- ja pistoolimiehiä vastaan. Joka päivä kaupungin kaduilla, puistoissa, takseissa ja metrossa tehdään satoja ryöstöjä. Jopa ihmisten koteihin tunkeudutaan niin kuin tässä tapauksessa. Arkkitehti Paul Kerseyn vaimo ja tytär tapetaan raa’asti heidän tultuaan marketista kotiin tavallisena arkipäivänä. Poikajoukko näkee heidän osoitteensa sattumalta kauppatavaroiden joukossa, jotka marketin on tarkoitus tuoda jälkikäteen. Carol-tyttären mennessä avaamaan ovea, mies ilmoittaa tuovansa kauppatavaroita; ja Carolin avattua oven, miehet ryntäävät sisään ja aloittavat vandalisminsa. Vaimo tapetaan ja tytär raiskataan, ja hän joutuu katatonisessa tilassa mielisairaalaan. Poikia ei saada koskaan kiinni.

Paul Kersey on väkivallan vihollinen. Hän on aseistakieltäytyjä, mutta hänet lähetettiin lääkintäjoukoissa Korean sotaan. Isä harrasti metsästystä ja kuoli ampuma-aseonnettomuudessa. Hänet ammuttiin peurana, minkä jälkeen Paul ei koskenut enää aseisiin. Työmatkalla Tucsonissa hän tutustuu Villin Lännen – elämysmatkailuun, ja hänen asiakkaansa lahjoittaa hänelle aidon mustaruutirevolverin. Matkalta tultuaan Kersey ottaa eräänä iltana aseen mukaansa lähtiessään illalla kävelemään läheisen puiston läpi. Puistot ovat tunnetusti vaarallisia, ja yksinäiset ihmiset joutuvat illalla helposti ryöstetyksi. Paulia alkaa seurata mies, joka lopulta ryntää takaa päin hänen kimppuunsa, ja vaatii tätä antamaan rahansa – tai henki lähtee. Kersey kääntyy rauhallisesti ja ampuu miestä keskelle vatsaa. Mies jää pyörimään maahan tuskissaan sankarin jatkaessa rauhallisesti matkaansa. Kersey tuntee nautintoa saadessaan yhden ahdistelijan tapettua.

Sama toistuu lähiviikkoina monta kertaa, ja lehdistössä aletaan puhua New Yorkin ”Kostajasta”, joka liikkuu kaduilla jahdaten rikollisia. – Rikospoliisi profiloi rikollisen, ja seulottuaan sopivia tapauksia päätyy lopulta joukkoon epäiltyjä, joiden joukossa Paul Kersey’kin on. Paulia seurataan, mutta hän pääsee livahtamaan seuraajiltaan. Tapahtuu jälleen teurastus. Kersey tappaa kolme neljästä häntä uhanneesta miehestä, mutta haavoittuu itsekin vakavasti. Silti hän lähtee vielä neljännen perään teollisuusalueelle. Länkkärimäiseen tyyliin lopuksi kaksi miestä vastakkain. Kersey pyytää mustaa nuorukaista vetämään aseensa, mutta samalla itse pyörtyy. Mies pakenee.

Tapahtuma saa yllättävän ratkaisun. Rikosten määrä New Yorkissa on ”Kostajan” ansiosta pudonnut puoleen, mitä poliisi pitää ongelmana. Kostamisesta kun voi kehittyä epidemia, ja yhä useampi alkaa puolustaa itseään asein hyökkääjiä vastaan. Asiassa on plus- ja miinuspuolensa. Hyvää on rikosten määrän väheneminen, mutta huonoa, että kaikkia hiemankin epäilyttäviä ihmisiä aletaan vainota – hakata ja tappaa. Kerseyn kohdalla päädytään siihen, että tälle esitetään diiliä. Jos lähdet lopullisesti New Yorkista, syytteitä ei nosteta. Muussa tapauksessa käy huonosti. Paul tarttuu tarjoukseen ja muuttaa Chicagoon, jossa hänen firmallaan on tarjolla työpaikkoja. - Kersey otti elokuvan lopussa etsivän antaman tarjoukseen sarkastisesti, minkä voi tulkita jälleen viittauksena lännenelokuviin. "Ennen auringonnousuako minun tulee kaupungista lähteä?", hän hymyilee pirullisesti ja makaa sairaalan sängyssä letkuissa liikkumattomana.