"Katharina Blumin menetetty maine"

Thomas Mannin jälkeen seuraava saksalainen Nobelisti oli Heinrich Böll vuonna 1972, ja hän oli varsin kiistelty hahmo II maailmansodan jälkeisessä Saksassa. Bölliä närästi miten nopeasti länsisaksalaiset unohtivat synkän lähimenneisyytensä.

"Katharina Blumin menetetty maine" (1975) oli vastaus häntä vastaan kohdistettuihin syytöksiin. Hän pyrki kirjassaan osoittamaan mm. millaisen prosessin kautta nuori ihminen saattoi ajautua terroristiksi. 70-luvulla eri puolilla Eurooppaan syntyi ääri-vasemmistolaisia (ja myös -oikeistolaisia) ryhmittymiä.
Katharina Blum tosin ei ollut terroristi, mutta hän tappoi sensaatiolehti Lehden (Bild - esikuvana) törkytoimittajan, joka pilasi hänen maineensa ja elämänsä.

Kaikki tapahtuu hyvin nopeasti, muutaman viikon aikana. Katharina on hyvin toimeentuleva taloudenhoitaja, jolla on myös merkittäviä sivutuloja. Hän elää rauhallista yksinäisen naisen elämää. Elämänkokemusta Katharinalla kuitenkin on, vaikka ikää ei ole enempää kuin 27 vuotta. Hänellä on työläistausta, ja hän on tehnyt töitä 14-vuotiaasta lähtien, käynyt talouskoulun, ja suorittanut sen jälkeen taloudenhoitajan tutkinnon. Naimisiin hän meni nuorena, mutta erosi puolen vuoden jälkeen väkivaltaisesta miehestä. Siivooja-äiti on teho-osastolla ja kuolemassa syöpään. Isä oli töissä kaivoksissa ja kuoli alle nelikymppisena keuhkosairauteen. Veli on pikkurikoksesta vankilassa.

Vapaa-aikana Katharina tekee usein työtä, myös vapaaehtoisena. Silloin tällöin hän saattaa sateella lähteä ajamaan autolla ilman ennakkosuunnitelmaa. Tansseissa hän on käynyt viimeksi neljä vuotta sitten. Joskus hän on tanssinut isäntäperheen vieraiden kanssa, mutta pyrkii välttämään tilanteita, joissa joutuu humalaisten miesten kanssa tekemisiin. Ei siedä että häneen kosketaan.

Sitten isäntäperhe herra ja rouva Blorna lähtevät lomamatkalle, ja Katharinaa kutsutaan sukulaisperhe Woltersheimin kotijuhliin. On karnevaaliaika ja ihmiset ovat kaduillakin pukeutuneet naamiaispukuihin ja pitävät hauskaa. Juhlissa Katharina tapaa sinne sattumalta kutsutun miehen, johon hän rakastuu ensisilmäyksellä ja Ludwig Götten rakastuu Katharinaan. Juhlissa juodaan ja tanssitaan. Myös seurustellaan. Tilanne kehittyy nopeasti siihen pisteeseen, että Katharina kutsuu miehen kotiinsa. Ludwig on yötä Katharinan luona, mutta lähtee sieltä jo aikaisin aamulla.

Puolikymmeneltä aamulla poliisin erikoisjoukot tekevät rynnäkön Katharinan kotiin. He etsivät pitkään tarkkailemaansa Ludwigia, mutta tämä on livahtanut heidän verkkonsa läpi. Katharina pidätetään, ja häntä syytetään Ludwigin auttamisesta pakoon. - Traagista on että Ludwig paljastuu lopulta pikkurikolliseksi ei vaaralliseksi pankkiryöstäjäksi. Rikollisen ura alkoi siitä, että hän karkasi armeijasta ja varasti samalla rykmentin kassan.

Sensaatiolehti Lehti alkaa penkoa Katharinan taustoja, jolle poliisi vuotaa auliisti tietojaan. Keskeistä on epäilys siitä, että Katharina ja Ludwig ovat jo pari vuotta tunteneet toisensa, minkä ympärille sensaatiota rakennetaan. Rapatessa rähjääntyy Katharinan lähipiirikin, joka tosin pysyy nuoren naisen takana. Olennaista on että Katharina suojelee epäiltyä rikollista. Hän ei halua puhua Ludwigia vastaan. Lähipiiri ymmärtää senkin, ettei hän halua ilmiantaa rakastettuaan. Eikä Katharina rakastu keneen tahansa.

Katharinaa kuulustellaan useaan otteeseen, hän on välillä sellissä, välillä taas kotona, jossa häntä ahdistelevat niin naapurit kuin häiriösoittajat. Postiluukusta tulee kasapäin kirjeitä ja kortteja, joissa ei myötätuntoa tunneta. Pahin vainoaja on Lehden toimittaja Werner Tötges yhdessä valokuvaajansa Adolf Schönnerin kanssa. He pilaavat herra ja rouva Blornan loman sekä ahdistelevat Katherinan tuttuja. Tötges tunkeutuu jopa sairaalan teho-osastolle, jossa hän aiheuttaa Katharinan äidin ennenaikaisen kuoleman. Kaikkien puheet Katharinasta käännetään päälaelleen, ja hänen elämänsä tuhotaan täysin.

Tilanne rauhoittuu hieman kun Ludwig saadaan kiinni, ja hän toistaa sen, mitä Katharina on jatkuvasti toistanut, etteivät he ole tunteneet ennen karnevaaleja toisiaan. Lehti jatkaa kuitenkin vihamielistä kirjoitteluaan ja Katharinan maineen mustamaalaamista. Julkisuuteen tuodaan vielä mm. arvostettu teollisuusmies Sträubleder, joka on ahdistellut Katharinaa ja yrittänyt tunkeutua hänen kotiinsakin. Katharina tutustui mieheen isäntäperheen juhlissa, ja Katharina on suojellut miestä ja samalla itseään, eikä hän esim. kuulusteluissa kertonut, kuka salaperäinen herra oli, joka hänen luonaan oli viime viikkojen aikana käynyt. Poliisi epäili, että kyseessä oli Ludwig, minkä Katharina luonnollisesti kiisti. Julkisuudessa teollisuuspamppu Sträubleder saa mahdollisuuden kostaa Katharinalle, kun ei päässyt tämän kanssa läheiseen suhteeseen, ja syyttää Katharinaa piittaamattomuudesta perheellistä ja uskollista aviomiestä kohtaan. Katharinasta tehdään viettelijä.

Katharina pysyy rauhallisena, mutta hän on saanut tarpeekseen. Niin Blornat kuin sukulaisperhe Woltersheimit luulevat, että pahin on ohi. Katharina on kuitenkin luvannut antaa Lehden toimittajalle Werner Tötgesille yksinoikeudella haastattelun. Kukaan ei osaa pelätä pahinta, vaikka haastattelua ei pidetä kovin viisaana. Mies käyttäytyy Katharina kotona ylimielisesti ja rehvakkaasti. Hän yrittää jopa lähennellä Katharinaa. Tällöin Katharina rauhallisesti ottaa aseen - ja ampuu miehen. Ja lopulta antautuu poliisille.

Kirja jatkuu vielä tästä eteenpäin. Sekä Ludwig että Katharina saavat yhtä pitkät tuomiot rikoksistaan ja tietävät vapautuvansa n. 35-vuotiaina. He suunnittelevat vapauduttuaan yhteistä elämää. Poliisi tai vankilan johto ei kuitenkaan anna heidän tavata toisiaan, vaikka kumpikin kertoo olevansa kihloissa. Siihen riitti yksi yö ja pari puhelinsoittoa. Heidän suhdettaan ei pidetä uskottavana, koska he ovat tunteneet toisensa vain lyhyen ajan.