"Orlando"

Ihastuttavimpia ja riemastuttavimpia kirjoja, joita olen kuluneen vuoden aikana lukenut on Virginia Woolfin "Orlando" (1928). Sally Potterin "Orlando" (1993) on myös toinen Woolfin teosten pohjalta tehty elokuva, jonka löysin paikallisesta Hämeenlinnan pääkirjastosta. Toinen on Marleen Gorrisin ohjaama "Mrs Dalloway" (1997). "Mrs Dalloway" (1925) puolestaan oli Woolfin läpimurtoteos. Toki hän oli kirjoittanut kolme romaania jo ennen tätä teosta.

"Orlando" kertoo kuvitteellisen henkilön Orlandon elämänkerran vuodesta 1588 vuoteen 1928, jolloin Orlando on noin 35-vuotias. Joten mistään aivan tavallisesti henkilöstä ei ole kyse. Lisäksi Orlando vaihtaa 1700-luvun alussa sukupuolta, mistä aiheutuu omat ongelmansa. Tuolloin hän oli Englannin suurlähettiläänä Turkissa. Koti-Englannissa hänellä on mm. vaimo ja kaksi lasta, ja tuohon aikaan nainen ei voinut omistaa mitään.

Elämänkerta alkaa kuningatar Elizabethin ajasta, jolloin mm. Shakespeare vaikutti Englannissa. Orlando jopa näkee yhden hänen teatteriesityksensä Othellon rakastajattarensa venäläisen Sasha Romanovitsin kanssa. Pitkän elämänsä aikana hän tutustuu Englannin kirjallisuuden kuuluisuuksiin. Ensimmäisenä hän kutsuu kotiinsa runoilija Robert Greenen, joka jäi historiaan Shakespearen arvostelijana. Hän piti tätä pyrkyrimäisenä variksena. Ja näyttelijänä Shakespeare ehkä olikin sellainen. Siksihän hän näytelmäkirjailijaksi ryhtyikin.

Orlando on koko elämänsä ajan aatelinen, yläluokkaa, ja hänellä on mahdollista saada nimensä historiaan runoilijana ja muotokuvansa maalattua ja tulla sillä tavoin kuolemattomaksi. Mutta Orlando halusi vain yhtä asiaa. Seuraa. Aluksi Orlando kirjoitti enimmäkseen näytelmiä, joilla hän pääsi kuningattaren suosioon ja sai vakaan yhteiskunnallisen aseman.  Mutta hän kirjoitti myös runoja, jotka hänen suuresti arvostamansa runoilija Green täysin tyrmäsi. Orlando poltti vihoissaan runonsa ja jätti jäljelle vain yhden runoelman "Tammipuun", jota hän piti mukanaan koko elämänsä ajan, ja jota hän vähitellen paranteli. Vuonna 1928 hän sai "Tammipuusta" kirjallisuuspalkinnon - naisena. Maineensa huipulla hän ajattelee vain yhtä asiaa - miestään. "Ekstaasi!", huusi Orlando, "ekstaasi!" "Marmeduke Bonthrop Shelmerdine!", hän huusi ja tarkoitti miestään seistessään tammipuun varjossa ja odottaessaan miehensä saapumista.

Ja lopulta Orlandon mies saapuu, minkä jälkeen kirjan viimeiset sanat: "Ja keskiyön kahdestoista lyönti kajahti; keskiyön kahdestoista lyönti, lokakuun yhdentenätoista päivänä, vuonna 1928". Kyse oli päivästä jolloin kirja julkaistiin Lontoossa. - Toisin kuin kirjassa elokuvassa Orlandon elämän mieheksi osoittautuu hänen poikansa. Siis 90-luvun menestyneen yksinhuoltajan näkökulma, joka valitsee ekologisista syistä moottoripyörän urheiluauton sijaan.