Elokuvan Eurooppa on astetta julmempi mutta vähemmän totalitaristinen (= sodan jälkeinen Länsi-Saksa?) kuin alkuperäisessä ”Oikeusjutussa”. Armoa ei anneta eikä sitä kysytä. Heti aluksi pimeällä kujalla Kafkan gangsterimainen pomo tapattaa oman työntekijänsä, joka on päässyt jäljille hänen hämäräbisneksistään Linnan kanssa. Pomo johtaa Vakuutusyhtiötä, jonka sairasvakuutuksista vastaava virkailija Franz Kafka on. – Kafka oli oikeassa elämässäänkin pöytälaatikkoon kirjoittava vakuutusvirkailija. Hänen kuuluisin kirjansa ”Oikeusjuttu” (1925) julkaistiin ensimmäisen kerran hänen kuolemansa jälkeen. Eniten olen pitänyt Kafkan tuotannossa ”Kirjeistä Milenalle”, joita luin sturm-und-drang-ikäisenä. Niitä hän kirjoitteli niinikään töiden lomassa rakastetulleen kertoen samalla, millaista oli vakuutusvirkailijan työ 1910-20-luvun Prahassa. Elokuvassakin hän kirjoittaa kirjeitä.
Toisin kuin ”Oikeusjutussa” tässä jutussa voimalle löytyy vastavoima. Eräänlainen ’maanalainen armeija’ tai joukko Anarkisteja suunnittelee pommi-iskuja horjuttaakseen Linnasta organisoitua rikollisuutta, joka ei oikeastaan ollut rikollisuutta ollenkaan vaan yhteiskunnan normaalia toimintaa, johon kuului tappaminenkin. Franz ei sinisilmäisenä tiennyt mitään tällaisesta, mutta äkkiä huomasi olevansa samaan aikaan mukana sekä Anarkisteissa että Linnan virkamiehenä, joka lopulta katsoi läpi sormiensa työkavereidensa kidutuksia ja tappamista pelastaakseen oman nahkansa.
Työpaikalla hän saa aluksi hämmästyksekseen vuosikausien odotuksen jälkeen ylennyksen, ja alaisikseen kaksi keskinkertaista virkamiestä, jotka osoittautuvat Linnan vakoojiksi, joiden tehtävä on viedä Franz tuomittavaksi Linnaan. Kafkan ainoa rikos aluksi on vain se, että hän sattui tuntemaan tapetun miehen Eduard Rabanin ja ehkä tietää jotain asiasta, jota tämä hoiti Linnaan päin. Maanalaisessa armeijassa Franz lopulta syyllistyy myös attentaattiin Linnaa kohtaan. Siitä huolimatta kaikki palaa vanhaan uomaan, ja Kafka jatkaa tylsää työtään vakuutusvirkailijana.
Elokuvan juoni on yksinkertaisuudessaan siinä, että Kafkan työkaveri Eduard Rabanin saa vahingossa käsiinsä vakuutuspapereita, jotka eivät ole hänelle tarkoitettuja. Papereista käy ilmi, että Linna / vakuutusyhtiö eivät ole maksaneet jokin aika sitten syrjäisessä teollisuuslaitoksessa kuolleiden työntekijöiden perheille asianmukaisia korvauksia, ja työpaikan lääkäri on lahjottu väärentämään onnettomuuteen liittyvät paperit. Raban sanoutuu irti tuohtuneena työstään tapauksen johdosta, ja hänet tapetaan samana iltana pimeällä kujalla. Rabanin naisystävä Gabrielle Rossman on myös töissä vakuutusyhtiössä, ja hänellä on suhteita anarkisteihin, joten tiedot välittyvät eteenpäin. Gabrielle saa potkut ja häviää. Jäljellä on enää Franz Kafka, joka tunsi molemmat henkilöt.
Kun Kafkaa ollaan jo viemässä Linnaan, anarkistit pelastavat hänet. Kafka päättää viedä Eduard Rabanin pommin Linnan Terveystietojen osastolle, joka toimi yhteistyössä Vakuutusyhtiön kanssa. Kafka pääsee salatietä pitkin Linnaan, ja vie pommin perille, minkä jälkeen palaa takaisi kotiinsa jatkaen elämää kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Linnassa tuotantolaitoksen lääkäri Murnau ja kirjailija Kafka käyvät mielenkiiintoisen keskustelun juuri ennen pommin räjähtämistä. Työterveyslääkäri kiteyttää Kafkalle Linnan yhteiskuntafilosofian: ”Me annamme ihmisille teollisuutta ja edistystä.” Edistykseen ei kuulu hänen mukaansa turha rahan jakaminen tuottamattomaan toimintaan. Lääkäri piikittelee kirjailija-Kafkaa, jonka julkaistuja töitä hän arvostaa. ”Halveksitte uudistuksia, halveksitte minua. Mutta te (kirjailijana) olette innoittaneet sitä! Te kirjoitatte siitä. Dokumentoitte sitä. Toisin kuin te, minä otan sen ilolla vastaan.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti