Yhdessä kohtauksessa kirjailija Ernest Hemingway istuu kahvilan nurkassa – ja kutoo räikeän värisiä lapasia, jotka antaa kohteliaasti baaritytölle, jonka käsiä paleltaa. Viimeisin asia, johon machoileva Hemingway olisi aikaansa ja käsiään käyttänyt.
Vaikka elokuvassa ei puhuta, siinä käytetään 10 eri eurooppalaista kieltä mm. suomea – ja usein väärin tai käsittämättömällä mutta ymmärrettävällä tavalla. Suomalainen Sirkka on kabaree-laulaja, johon Picasso ihastuu. Yksi kymmenistä ihastuksen kohteista. Tosin elokuvassa niitä ei ole monta. Sirkassa Picassoa viehättää hänen eksoottinen laulunsa – ”Kalakukko” suomeksi. Sirkka laulaa yhä uudelleen, uudelleen ja uudelleen miten taikinaa vaivataan, samaa pitkästyttävää laulua niin että Picasson on lähdettävä laivalla USA:aan häntä pakoon.
Kubismin synnystä käsikirjoittajalla on aivan oma näkemyksensä. Kun Picasso nuorena miehenä saapui Pariisiin, hän näki jopa nälkää. Maalatessaan omenataulua hänellä oli mallinaan vain yksi omena, jota hän alkoi kloonata kankaalle nin, että näyttäisi, että omenoita oli ollut mallina enemmänkin. Kun isä Don José saapuu maalta yllättäen tapaamaan poikaansa, hän ohimennessään puraisee Pablon ainoaa omenaa. Asetelma on sekaisin. Huomatessaan erehdyksensä isä asettaa omenan takaisin, puraistu puoli seinään päin. Sama toistuu. Puhuessaan isä taas ottaa omenan ja puree siitä tällä kertaa monta kertaa, monta palaa, tietysti aina eri kohdasta. Pablolle tulee kiire, hän katsoo omenaa ja alkaa supernopeaan tempoon maalata sitä, mitä omenasta on vielä jäljellä. Lopputuloksena on kuvia omenanraadosta – kubistiseen tyyliin.
Koko Picasson elämä käydään läpi. Elokuva alkaa hauskalla synnytyskohtauksella. Katsojan annetaan ymmärtää, että kuvassa Picasson äiti Dona Maria on synnyttämässä poikaansa. Yllättäen peiton alta paljastuukin miehen pää, ja kyse olikin aivan jostain muusta kuin synnytyksestä. Tosin Pablo on syntymässä samaan aikaan – mutta viereisessä huoneessa.
Malagassa viettämänsä lapsuuden ja ensirakkauden Doloresin jälkeen, Picasso lähtee Pariisiin taidekouluun. Pariisissa hän tutustuu moniin merkittäviin taiteilijoihin. Mm. Guillaume Apollinaire lausuu dada-runojaan. Vincent van Gogh asettelee korvaa paikoilleen ja Erik Satie soittaa minimalistista musiikkiaan. Ensimmäinen joka Picasson taulun ostaa on amerikkalainen kirjailija Gertrud Stein, jonka salongissa Picasso isineen viettää aikaan.
Sodat kahlataan elokuvassa läpi – ja sotien välisen ajan Pablo vietttää mm. USA:ssa ja venäläisen balettiryhmän kanssa Lontoossa, jossa on kieltolaki voimassa. Käsikirjoittaja on muuntanut alkoholin kiellon taiteen kielloksi, mistä ovat omat huvittavat seurauksensa. Pablo saa sopimattoman taiteen levityksessä kuolemantuomion, mutta tuomion täytäntöönpanosta tulee farssi. – Amerikkalaiset elokuvasensorit 70-luvun lopulla leikkasivat nämä kohtaukset elokuvasta pois.
II maailmansodan aikana Picasso on Ranskassa. Isä on SS-miehenä, Pablo puolueettomana niin kuin ensimmäisen maailmansodankin aikana. Pablo auttaa vastarintaliikettä piilottelemalla heitä kotiinsa mitä merkillisimmillä tavoilla.Sodan jälkeen isä heiluttaa amerikkalaisille vapauttajille tähtilippua.
50-luvulla Picassosta tulee vähitellen brandi. Laajaa taideteollisuutta, Picasso Inc. Pablo piirtelee Ranskan rivieralla rauhankyyhkyjään ja jakaa niitä hövelisti ihmisille. Ja juoksee nuoruuden rakastettunsa Doloresin tyttärentyttären perässä.
Lopulta tehtailtuaan valtavat määrät taidetta Picasson aika tulee täyteen. Pablo istuu rauhallisesti kotonaan, nousee mukavasta nojatuolistaan - ja kävelee valkoisen seinän läpi ikään kuin toiseen ulottuvuuteen. Katsolle syntyy assosiaatio – taas jonkun naisen perään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti