lauantai 17. heinäkuuta 2010

"Hiljaisuus"

Ingmar Bergmanin "Hiljaisuus" (1963) on elokuva, jonka olen nähnyt ehkä kolme kertaa. Yleensä jotenkin sattumalta, enkä ole katsellut sitä kertaakaan erityisen keskittyneesti. - Elokuvan verkkainen tunnelma jotenkin aina, automaattisesti välittyy, siirtyy minuun katsojana. En tiedä mikä sen saa aikaan ja käykö muille samoin.

Yhden Peter von Baghin esittelyn muistan, jossa hän kehui mm. elokuvan kuvausta. Hän poimi esimerkiksi elokuvasta kohtauksen vanhan miehen ja pienen Johanin kohtaamisesta hotellissa - jossain päin sotaan joutuvaa Eurooppaa -, joka kuvattiin muutamalla lyhyellä otoksella. - Itsekin kiinnitin ensimmäisenä huomiota siihen, millä tavoin kameramies katsoi maailmaa pikku pojan silmin ujona, uteliaana, varovaisena. Seksikohtauksiakin elokuvassa oli, mikä sai ihmiset teattereihin. Bergman vaikutti mm. Jörn Donnerin 70-luvun elokuvakokeiluihin.

Elokuva on Bergmanin omien lausuntojen mukaan viimeinen hänen uskonnollissävytteisistä elokuvistaan, jotka alkoivat "Seitsemällä sinetillä" (1957). Joskus on väitetty, että elokuva on osa kolmen elokuvan trilogiaa, mutta Bergman itse on pitänyt elokuvia toisistaan riippumattomina.

"Hiljaisuus" (1963) on niputettu yhteen modernin elokuvan klassikoiden Resnais'n, Antonionin ja Bunuelin 60-luvun alun elokuvien kanssa. Se otettiin innostuneesti vastaan ympäri Eurooppaa ja USA:a. Tosin elokuvan seksikohtauksia sensuroitiin. Elokuvassa näytettiin mm. naisen masturbointia, virtsaamista ja seksin harjoittamista teatteriesityksen aikana takapenkillä. - Itse en muista nähneeni masturbointia tai virtsaamista. Eikä se elokuvan kokonaisuuden kannalta tietysti ole olennaista.

Päähenkilöitä on kolme, kaksi sisarusta Ester ja Anna sekä Annan 8-vuotias poika Johan, jotka ovat aluksi junamatkalla jossain päin Eurooppaa ja saapuvat muutamaksi päiväksi hotelliin, josta heidän on tarkoitus jatkaa taas matkaansa. Elokuva kuvaa matkaa kaupunkiin, hotellissa olemista ja sieltä lähtemistä.

Katsoja ei aluksi tiedä, mitä tekemistä kolmella kuvatulla henkilöllä on keskenään. Elokuvassa ei puhuta paljon. Ollaan enimmäkseen hiljaa. - Vähän aikaa luulin vanhempaa sisarta Esteriä Annan äidiksi. He vaikuttivat hieman myös rakastavaisilta, läheisimmiltä kuin perheenjäsenet yleensä. Varmaa oli, että Ester oli vakavasti sairas, hänellä oli selvästi tuberkuloosi, sillä hän yski verta. Vähitellen vahvistui käsitys, että hän oli todella sairas, ja teki kuolemaa, mikä herätti kysymyksen, miksi kuolemaa tekevä nainen on raskaalla loma- ja/tai työmatkalla yhdessä sisarensa ja tämän pojan kanssa? Ester teki hotellihuoneessa vähän aikaa jotain käännöstyötä.

Siskosten välinen kommunikaatio ei selvästikään sujunut, eivätkä suhteet siksi olleet erityisen lämpimät. Heidän välejään hiersivät jotkin asiat, mutta he eivät puhuneet niistä. Katsoja joutuu arvailemaan, keksimään, mistähän tässä mahdollisesti on kyse. Vastauksia kysymyksiin ei tule. - Nuoremman sisaren Annan avoimen seksuaalinen käyttäytyminen häiritsi Esteriä. Aina kun oli tilaisuus, hän yritti livahtaa baariin tai tanssilattialle tms. Ester epäili, ettei hän halua muuta kuin iskeä miehiä, mikä ei pitänyt paikkaansa, ja mikä ärsytti Annaa. Ja provokatiivisesti hän iskikin vastakkaisessa huoneistossa asuvan miehen, mitä ei oikeastaan edes halunnut tehdä. Ester puolestaan halusi viettää aikaansa sisarensa kanssa, ehkä keskustella ja muuten oleilla yhdessä tämän kanssa. Tätä ei taas Anna ymmärtänyt. Hänestä ei selvästikään ollut mitään mieltä nököttää hotellihuoneessa. Hän ei nähnyt tai ei piitannut siitä, miten sairas Ester oli, eikä tämä voinut lähteä hotellihuoneesta ravintolaan, vaikka olisi halunnutkin.

Parin päivän kärvistelyn jälkeen oli lähdön aika. Ester oli hyvin huonossa kunnossa, ja hän sanoi jäävänsä hotelliin. Se ei Annan ja Johanin menoa haitannut. Annalle oli yksi ja sama, jäikö sisar hotelliin vai ei. He ainakin lähtisivät. Vielä samana päivänä Anna kuoli yksinään hotellihuoneeseen. Tukehtui kuoliaaksi, kun ei saanut happea. Hän selvästi koki Jumalansa hyljänneen hänet, jättäneen yksin vieraiden ihmisen joukkoon, joiden kieltä hän ei edes ymmärtänyt, vaikka kielenkääntäjä olikin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti