Psykologinen trilleri hämmentää katsojan viimeistään elokuvan viimeisissä kohtauksissa lopullisesti. Mistä tässä kaikessa lopulta oli kyse, voinko sanoa mitään varmaa, mitä saarella oikein tapahtui?
Alussa kaksi Yhdysvaltain liittovaltion tutkijaa Edward "Teddy" Daniels ja Chuck Aule saapuvat saarelle, joka on vankimielisairaala. Heidän tehtävänään on etsiä sellistä salaperäisesti kadonnutta naisvankia. Mutta kyse on päätutkijan Edward Danielsin kohdalla enemmästäkin. Hän epäilee, että saarelle on vangittu hänen vaimonsa surmaaja, jota hän haluaa kovistella - mahdollisesti jopa surmata. Daniels on II maailmansodan veteraani, joka näkee painajaisia niin väkivaltaisesti kuolleesta vaimostaan kuin sodan aikana näkemistään leireistä ja tappamistaan ihmisistä. Lisäksi hänellä on voimakkaita päänsärkykohtauksia, jolloin hän näkee valvetilassakin harhoja. Satunnaiset esineet ym. laukaisivat mielikuvia Dolores-vaimosta.
Mielensisäisten tapahtumien tulkinta vaatii katsojalta persoonallisuutta, joka on joustava ja joka mahdollistaa näkökulmien vaihtamisen ja luopumisen varmoina pidetyistä olettamuksista, joita hänellä on elokuvan aikana muodostunut. Jos katsoja ei lopussa vaihda näkökulmaansa, hän on samassa tilanteessa kuin elokuvan päähenkilö Edward Daniels. Hän joutuu torjumaan (elokuvan) todellisuuden, koska todellisuuden paine on käynyt liian voimakkaaksi. Katsoja ehkä jossain vaiheessa huomaa, että ikään kuin hänen omassa psyykessään ei kaikki ole aivan kohdallaan. Kertomus murtaa minän eheyttä, halun samastua päähenkilöön. Jossain vaiheessa katsojan on hylättävä päähenkilönsä ja tarkkailta tapahtumia sivullisena - ja vain ihmeteltävä, että näinkin voi käydä.
Syyttä ei Scorsesen trilleriä ole verrattu esimerkiksi Hitchcockin "Vertigoon" (1958), sillä katselukokemus on yhtä huimaava ja kamerankäyttökin muistuttaa sitä, mitä se on mestariohjaajan teoksissa. Myös "Vertigon" juoni on niin mutkikas, ettei se välttämättä kerta katsomalla avaudu, mikäli katsoja ei ole koko ajan tarkkana ja pohdi näkemäänsä. "Vertigon" entistä poliisia vedätetään kunnolla, ja katsoja joutuu vedätykseen mukaan. Vasta aivan, aivan lopussa selviää, mistä kaikessa oli kyse. Selitys on lopulta yksinkertainen, vaikka juonikuvio on mutkikas. George Roy Hillin "Puhallus" (1974) on toinen huippuesimerkki tällaisesta huijauksesta, johon tosin katsojaa ei oteta mukaan. Elokuva perustuu tositapahtumiin. Vainoharhaisen 50-luvun kuvauksesta tulee mieleen Ron Howardin "Kaunis mieli" (2001).
Mikä on totta, mikä fiktiota "Suljetussa saaressa"? Kysehän on lopulta kertomuksesta, joka on alusta loppuun asti fiktiota. Katsoja johdatetaan kertomuksen maailmaan Teddy Danielsin kautta. Katsoja ei voi heti aluksi voi epäillä, että Teddy on vain jonkun toisen henkilön luoma mielikuvitushahmo, jonka nimi on Danielsin nimen anagrammi eli Andrew Laeddis. Samoin kuin karanneen naisvangin Rachel Solandon nimi on anagrammi hänen vaimonsa nimestä Dolores Chanalista. - Tietysti voidaan saivarrella. Voivathan salakieliset viestit olla vain keino osoittaa Teddy Daniels mielisairaaksi, ja ehkä häntä on järjestelmällisesti huumattu niin kuin hän itse epäilee tms. Kuitenkin nimenomaan Danielsin itse koko ajan etsii ympäriltään mitä mielikuvituksellisimpia salakielisiä viestejä, joita pyrkii tulkitsemaan.
Jos ja kun tapahtumat saarella ovat etukäteen suunniteltua huijausta, minkä takia tällaiseen huijaukseen on ryhdytty? Tohtori J. Cawley antaa eri vaiheissa vihjeitä. Hän esim. uskoo pystyvänsä pelkällä puhumiseen perustuvalla terapialla vaikuttamaan vankeihin, jopa parantamaan heitä. Andrew Laeddis alias Teddy Daniels on tässä tapauksessa vanki, jonka kanssa hän on tekemässä koetta. - Pelissä on paljon, mikä paljastuu kirjan lopussa. Mikäli Andrew myöntää olevansa Andrew, hän välttyy etuotsalohkon lobotomialta; ja hänellä on toiveita vapautua jossain vaiheessa vankilasta. Laeddis on vankilassa siksi, että hän tappoi vaimonsa, koska vaimo oli tappanut heidän kolme lastaan mielenhäiriössä.
Kirjan ja myös elokuvan loppu on ironinen. Ensin näyttää siltä, että Andrew Laeddis läpäisi testin, mutta sitten hän alkaa taas puhua sekavia kuvittelemalleen toiselle etsivälle Chuck Aulelle, joka itseasiassa on hänen lääkärinsä. Hetken kuluttua saapuvat valkotakkiset, jotka vievät, epäilemättä, Andrewin pieneen operaatioon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti