Yksi tällainen yhden naisen liike on amerikkalaisen Dorothy Dayn 20-luvun lama-aikana aloittama toiminta työttömien, asunnottomien ym. vähäosaisten auttamiseksi. Vapauttamiseksi kurjuudesta. Aluksi Day uskoi vapautukseen, mutta joutui myöhemmin lieventämään tavoitettaan. Riitti että huono-osaisuuden vaikutuksia pystyi lieventämään.
Michael Ray Rhodesin ohjaama "Dorothy Dayn tarina" (1996) on tämän mielenkiintoisen ja karismaattisen naisen elämä pähkinänkuoressa.
Day ei alkujaan ollut uskonnollinen. Itse asiassa nuorena naisena 1920-luvun alussa USA:ssa hän liikkui piireissä, joissa oli ateisteja, nihilistejä, agnostikkoja, monenlaisia boheemeja, joista monet olivat ay-aktivisteja ja kommunisteja. Keskeytettyään yliopisto-opintonsa hän kirjoitteli vasemmistolaiseen The Call - lehteen mm. köyhyyteen liittyvistä kysymyksistä. Hän oli myös naisasianainen ja rauhanaktivisti, joka osallistui usein mielenosoituksiin ja joutui monesti pidätetyksi.
Hänen elämässään tapahtuu käänne, kun The Hearst -lehden toimittaja Lionel Moire saattaa hänet raskaaksi. Moire taivuttelee Dorothyn tekemään abortin, ja hylkää hänet sitten. Dorothy lähtee selvittämään ajatuksiaan ja elämäänsä States Islandille merenrantamökkiin. Saarella hän tapaa vanhan tuttunsa New Yorkista Forster Batterhamin, jonka kanssa hän saa lapsen. Avoparille tulee erimielisyyttä uskonnollisista kysymyksistä lapsen synnyttä, Dorothy haluaisi kastaa lapsen. Day on saarella tutustunut nunniin, jotka ruokkivat ja majoittavat saarella asunnottomia ja köyhiä. Hän oivaltaa, etteivät esim. poliittiset puolueet ole kiinnostuneita näistä vähäosaisimmista. Eivät edes kommunistit. Toisaalta ei myöskään kirkko instituutiona auta ihmisiä vaan kyse on lähinnä joidenkin ihmisten omasta halusta auttaa niitä, jotka eivät itse pysty hankkimaan elantoaan tai asuntoa.
Day perustelee Forsterille haluaan kastaa tyttärensä, sillä että hän haluaa tämän elämään jotain pysyvyyttä, joka hänen omasta elämästään on puuttunut. Forster ateistina ei hyväksy puheita kastamisesta. Forster lähtee pois tilanteesta ja seuraavana aamuna New Yorkiin, josta sanoo kuitenkin tulevansa muutaman päivän kuluttua. Kun Forster lopulta tulee takaisin, hän on valmis hyväksymään sen, että heidän tyttärensä Tamar kastetaan. Dorothy kuitenkin toteaa, että hän on miettinyt asioita. Hän haluaa, että Forster tulee mukaan ristiäisiin ja menee hänen kanssa naimisiin. Kumpikaan toive ei toteudu. Avopari eroaa.
Myös Dorothy lähtee aikanaan vuonna 1937 States Islandilta takaisin New Yorkiin. Yhdessä ranskalaisen maahanmuuttajan, entisen talonpojan Peter Maurin kanssa hän aloittaa majoittaa ja ruokkia asunnottomia lahjoitusvarojen turvin. Dorothy laittaa likoon joskus lehtikirjoittelusta saamansa palkkatulot ja jopa vuokrarahansakin auttaakseen muita. He perustavat lisäksi oman lehden The Catholic Workerin, mikä närästää niin katolilaisia kuin ay-aktivisteja, jotka tuohon aikaan olivat kaikki käytännöllisesti katsoen kommunisteja USA:ssa. Katolinen kardinaali yrittää painostaa häntä luopumaan etuliitteestä 'katolinen', niin lehden kuin liikkeensä nimessä, mihin Dorothy Day ei suostu. Kardinaali huomauttaa myös, että monet katoliset pitävät häntä piilokommunistina, mitä Day ei niele - ja kardinaali joutuu nostamaan kädet pystyyn.
Jossain vaiheessa hän ajautuu hankauksiin vapaaehtoistyöntekijöidensä kanssa. Dorothy johtaa liikettään muiden mielestä valistuneen yksinvaltaisesti eikä kuuntele riittävästi muita, mistä on aiheutunut ongelmia. Yksi asiakkaista tekee yllättäen itsemurhan ja asuntolassa on kolme tappelua viikon aikana, mikä saa muut takajaloilleen. Dorothy ei kuitenkaan anna myöten. Hän ilmoittaa, että ne, jotka haluavat, voivat lähteä. Hän sanoo ymmärtävänsä häntä vastaan suunnatun kritiikin, mutta sanoo myös, ettei voi luopua ajatuksesta auttaa kaikista huonoimmassa asemassa olevia. Myös mielenterveysongelmaisia, prostituoituja, vakavasti sairaita ym.
Dorothy varautuu siihen, että hän jää jälleen kaksin Peter Maurin kanssa. Hän kyselee töitä jopa The Call -lehdestä, jonka toimittaja hän on ollut, mutta häntä ei haluta takaisin. Seuraavana aamuna Dorothy kuitenkin toteaa ilokseen, että suurin osa vapaaehtoisista haluaa jatkaa työtä entisin ehdoin, riskeistä piittaamatta.
Dayn aloittama liike on vielä 2000-luvullakin olemassa ja voi hyvin. Sillä on eri puolilla maapalloa yli 100 asuinyhteisöä, joista 30 USA:ssa. Lähin on Ruotsissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti